Ompelututtaa







Ompelututtaa vietävästi. Viikonloput hurahtavat ohi ennenkuin huomaa, ja arkipäivät tuntuvat edelleen, valoisan ajan jatkumisesta huolimatta liian lyhyiltä mahduttaakseen sisäänsä muuta kuin työtä ja oleilua. Tuohon työpöydälle sinnikkäästi kasasin sunnuntaina koneeni ja ompelin. Huomasin nimittäin taannoin että ompeluinnon ylläpitämiseksi hyvä keino on värkätä pieniä, yksinkertaisia vaatteita. Itsellä kun on jonkinasteisesta napoleon-syndroomasta johtuen ollut tähän asti taipumuksena aina ottaa työn alle mahdollisimman monimutkallisia vaateprojekteja, jotka toteutetaan yleensä näitä ei niin käytännöllisiä ohjenuoria hyödyntäen: 1.) Ohjeita ei tarvita 2.) Voiskohan tän tehdä näin? ja 3.) Kaavaa ei löydy/ei ole/en jaksa etsiä, teen itse. Jos ei halua jatkuvasti purkaa ompeluksiaan, kunnes into lopahtaa ja työ päätyy kasvavaan keskeneräisten ompelutöiden kasaan, suosittelen olemaan kokeilematta ohjesääntöjäni. Sunnuntaina valmistui body ja paita, ja into on edelleen tallella.

Nautin valosta. Meillä on onni asua talossa, joka tulvii valoa - siis silloin kun sitä ulkosalla tarjolla on. Valo tietää kevättä, kevät taas tietää uutta kasvua ja uusia tuulia. Mieskin siirtyy palkkatöistä takaisin yrittäjäksi ja viettää ylihuomisesta alkaen enemmän aikaa kotona. On tulossa ihana kevät. :)

Kommentit

  1. Ihana kevät, jee! Terkut ja peukut J:lle, mahtavaa! :)

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Minulla on suurinpiirten samat ompelumetodit, toisinaan tulee ommeltua jotain käytettävää. Minäkin ompelisin ja neuloisin mielläni pieniä, mutta niille ei oo tarvetta.

    Kainostivienosti utelen sinulta vähän koulujuttuja, jotka ovat siulle jo mennyttä, mutta miulla kajastaa lähitulevaisuudessa (etsin siun sähköpostiosoitettakin ja olisin laittanut viestiä, mutten löytänyt) Kiinnostaisi kuulla sinun harjoittelusta ja opparista :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit