Katsaus vuoteen 2012

Mitä tein vuonna 2012? Aika paljonkin, näemmä. Kangashommia ainakin tuli tehtyä. Ja ostettua.

Ryhdyin leipomaan leipää. Nyt kun en ole enää kotona kaiket päivät, leipäharrastus on päässyt huomattavasti lörpähtämään, mutta aie harrasteen elvyttämiseksi on vakaa.

Taiteilin jonkun verran. Useimmiten enemmän tietokoneella kuin käsin, mutta pohjatyön teen aina käsipelillä.

Neuloin ensimmäisen lapseni ensimmäisen villapaidan.

Kuvasin paljon puita. Ja taivasta niiden takana.

Puutarhahaaveilin. Yritys hyvä kymmenen, lopputulos hieman heikompi ja ensi kesänä uudestaan.

Aloitin monta ompelutyötä joista keskenjääneet esittelin tekovaiheessa blogissa ja valmistuneista en koskaan täällä hiiskahtanutkaan. Olen nimittäin saanut tänä vuonna jotain valmistakin aikaan, uskokaa tai älkää.

Aloitettiin projekti yläkerta joka myös on edelleen kesken.

Kudoin yhden maton valmiiksi. Äitini iloksi kangaspuissa on minulle varattua mustaa mattolointa vielä viitisen metriä, keskeneräistä mattoa siihen on tällä hetkellä tehty noin puolitoista metriä.

Olin kotona, nautin kiireettömyydestä ja ahdistuin päivien samankaltaisuudesta vuoden ikäisen kanssa touhutessa.

Juhlittiin sitä vuoden ikäistä.

Ja muutenkin syötiin hyvin ystävien kanssa pitkin vuotta (vaikka yllä nähty kuva onkin samoista kekkereistä).

Vierailtiin ystävän luona Berliinissä. Tykkäsin.

Seurasin sydän sykkyrällä kevään puhkeamista kukkaan, enkä olisi malttanut odottaa että pääsen puutarhasuunnitelmissani toteutukseen asti.
 

Yläkertaa kuorittiin kerros kerrokselta paljaammaksi hyvin hyvin hitaasti mutta näköjään varmasti.

Jokin sentään kukki ja kukoistikin pihalla sitten lopulta.

Täytin kolmekymmentä. Mukava, pyöreä tasaluku.

Rakensin viimein väliaikaisen kasvihuoneen, mutta ei sieltä tomaatteja tullut. Pitkiä tomaatinvarsia vaan.

Kesämummolassa vierailu kuului toki asiaan, kesälomalla kun oltiin.

Tein raparperimarmelaatia, joka kaikesta päätellen on ainut hillotuote jota tässä talossa kulutetaan.  Omalla pihalla raparperitkään eivät kitumatta kasva, mutta onneksi kyseisestä kasvista on ylitarjontaa muilla pihoilla.

Niin, ne tomaatit. Ei se huono yritys ollut, tuo kasvihuone.

Rupesin yrittäjäksi ystävän kanssa. 

Vein lapsen hoitoon, ja vaikka kaikki sujui hyvin ja päiväkoti on aivan ihana, huomasin jälkikäteen kärsineeni eroahdistuksesta minäkin. Lapsi ei osoittanut kärsimisen merkkejä, touhotti vaan menemään entiseen malliin.

Syksyn tullen sekä piha- että remonttisuunnitelmat olivat jääneet ajatuksissa jo taka-alalle. Omenoita sentään saatiin jonkun verran.

Värjäsin hiukseni ensimmäistä kertaa ikinä. Hennalla.

Suunnittelin toisen kankaani (Aamu Satamassa taka-alalla, Tikru on Leena Rengon käsialaa)

Leivottiin puolitoistavuotiaaksi hujahtaneen kanssa pipareita. Lapsi ei älynnyt, että taikinaa voi syödä enkä minä sitä paljastanut.

Talvi saapui hitaasti mutta varmasti sekin.

Ja sitten saapui joulu. Kaikesta päätellen syksy sujahtikin sitten töissä ja kotona perhe-elosta nauttien, ei niinkään tietokoneella blogaten.

Näihin kuviin ja tunnelmiin päättyy meikäläisen vuosikatsaus. Ei paha! Tulkoon vuodesta 2013 vielä parempi ja onnekkaampi kuin tämä viimeisiään vetelevä.