Joulupuuhia

Löytyihän se laatikko. Se nimittäin, jonka päälle vuoden alussa raapustin sanan "JOULU". Joulukoristusten taso ei ikävä kyllä ole tänä vuonna mikään huikea, pääasiassa toistoa edellisvuodesta ja jopa riisutummin: virkattuja koristeita, joulukuusen palloja lasimaljassa valosarjan kera. Tämän vuoden uusiksi koristeiksi ikkunaan aiotut piparkakkufasadit (tässä postissa) jäivät koristelusta huolimatta laatikkoonsa, sillä tajusin että talouttamme asuttava pikku herkkuhiiri saisi ehkä rasitusvamman heiluessaan päivät pääksytysten piparikoristeiden äärellä hokien "minu pipa, minu pipa, minu-uu!". Pistän talot siis eteenpäin lahjojen muodossa, mikäs sen sievempää.

Keittiöön on muutenkin viime päivinä syntynyt varsinainen joulualttari (pienten kätösten ulottumattomiin), jonka herkkupainoteinen anti koostuu sekä saaduista että jakamista odottavista lahjoista. Olen tänäkin vuonna tehnyt suuren osan joululahjoista itse, sillä se on vaan niin mukavaa se kun antaa jotain omin kätösin väännettyä. Lopputuloksen sataprosenttinen onnistuminen ei toki koskaan voi olla aivan taattu näissä tilanteissa, mutta ainakin jos herkuista puhutaan, puutteet yleensä ovat lähinnä esteettisiä eivätkä haittaa makuelämystä juurikaan.

Käpynen jäi joululomailemaan, ja sehän tietää meikäläiselle muutamaa arvokasta vapaapäivää hoitaa viimeiset joululahjavalmistelut muutaman ostoksen tekemisen ja kenties myös ompelun merkeissä. Vieläpä meinasin tekaista viimeisen erän itsetekemiä herkkuja päiväkodin tädeille ja ystäville annettavaksi. Mutta en kerro vielä mitä, ettei yllätys mene pilalle.