Lukemista

On kausia. On neulontakausia, leivontakausia, ruuanlaittokausia. Ompelukausiakin ehkä, tosin yleensä väännän ompelukseni hampaita kiristellen ja toivoen, että olisi jo valmista. Nyt meneillään on kuitenkin lukemiskausi, enkä voi rauhoittua aloilleni ilman paperinivaskaa sylissäni.

Aiheutin itselleni sunnuntaina huonon olon juoksemalla ennen junan lähtöä ympäri Helsingin ydintä, tavoitteena hankkia matkaevästä, noutaa tavaraa ystävältä - minulla on nyt hallussani 13 mustavalkoraidallista paitaa, joista tulee joskus vielä ehkä jotain tai ainakin matonkudetta - sekä ostaa jotain kivaa pikku matkalukemista. Ja kaikki tämä 50 minuutissa. Onnistuinkin. Lehtivalikoima oli suurinpiirtein nähty jo kotikaupungissani, mutta rautatieaseman pokkaripuoti ei yleensä petä. Nappasin sieltä Chris Cleaven The Other Handin, eikä kirjan takakansi - jossa kieltäydytään selkeäsanaisesti kertomasta mitään kirjan juonesta -  tuottanut pettymystä sekään. Omasta hyllystä oli jo aiemmin löytynyt minulta vielä lukematta jäänyt Ron McLartyn The Memory of Running, joka lähtöasetelmastaan huolimatta on onnistunut vetäisemään imuunsa. En nähkääs uskonut hirveästi innostuvani kirjasta, jonka päähenkilö on 43-vuotias ylipainoinen Forrest Gump-tyyppinen, alkoholille perso mieshenkilö. Väärässä olin.

Ja sitten vielä löytyi tänään ruokakaupan hyllystä tuo juuri ilmestynyt Koto Living. Olen aika kranttu lehtieni suhteen, sillä en ole sen enempää naisten- kuin muotilehtienkään lukijakuntaa. Sisustuslehteä saatan selata hetken aikaa, mutta en yleensä osaa samaistua kameraa varten aseteltuihin koteihin, tai täältä-voit-ostaa-tämän-kuvassa-nähdyn-tuotteen-tai-jotain-melkein-samanlaista -henkisiin tuotekollaaseihin. Aika usein valitsenkin sitten hyllystä jotain vieraskielistä, joka ei oikein lukeudu mihinkään kategoriaan. Koto Living vaikuttaakin siksi kovin virkistävältä lisältä suomenkieliseen lehtivalikoimaan, vaikka olenkin selaillut vasta muutaman ensimmäisen aukeaman. Suuttuisikohan joku, jos kutsuisin lehteä hyvällä tavalla kotikutoisen oloiseksi, sellaiseksi joka ei ota itseään ihan liian vakavasti? Minusta "kotikutoinen" kun on hyvä adjektiivi, ilman halventavaa sävyä. Ostanen seuraavankin numeron.

Korkattiin myös glögikausi. Hyvää tuo ruotsalaisten tekemä omenainen maustejuoma.