Virkatut




Ihmettelen aina näitä tyttömäisiä juttujani, kun en romantilliseen tyyliin tarkoituksella pyri. Tässäpä kuitenkin taas yksi sellainen: talvinen seinäkoriste, jonka varsinainen seinälle ripustaminen veikin sitten vuoden. Inspiraatio yllä nähtyyn versioon löytyi täältä, pitsiliinojen ohjeet otin Mary Oljen Virkattuja peitteitä ja hartiahuiveja -opuksesta vuodelta kolmekymmentäjotain. Virittelin noita valojakin eilissä iltana aikani kuluksi, kun on niin pimeää. Nyt sitten vaan sitä valaisevaa lumipeitettä odotellessa. Tosin ei tässä mikään kiire vielä ole, mukavaahan se on kun kylmä koittaa hitusen myöhemmin.

Minä olen niitä ihmisiä, jotka tykkäävät aina juuri alkaneesta vuodenajasta eniten. Sitten vuodenajan loppua kohti alkaa into hiipua ja seuraavan tuskastunut odotus alkaa. Katselin viime talvisia kuvia tuota alinta virkkuukuvaa etsiskellessäni, ja nyt mietin pimeitä talvi-iltoja (sisällä lämpimässä hyvien ystävien kera vietettynä), lumen narsketta kenkien alla ja hiljalleen taivaalta leijuvaa kevyttä pakkaslunta. Sitä miten kiva on olla ulkona pakkasessa kun tietää kohta pääsevänsä sisälle lämmittelemään kihelmöiviä varpaitaan.

Oho, menipäs romantilliseksi koko posti!

Kommentit

Suositut tekstit