Joko se on joulukuu?

Ohopsis, joulukuuhan onkin ihan ovella. En todellakaan ollut varautunut siihen että joulun odotukseen pääsee siirtymään jo tällä viikolla. Ja joulun odotuksella tarkoitan siis sitä, että kun joutuu kiroamaan kaupoissa ja kauppakeskuksissa soivia joululauluiksi kutsuttuja renkutuksia - ani harva saavuttaa joulumusiikille asettamani korkeat vaatimukset, voi plääh -, viime tipassa ostettuja hyasintteja (kuvassa viimevuotiset) ja aaton aattona keksittyjä mahtavia jouluruokaideoita joista kaikkein kunnianhimoisimpia olisi pitänyt alkaa valmistelemaan jo elokuussa. Toisin sanoen, en ole jouluihminen siinä kuin ne, jotka itseään jouluihmisiksi kutsuvat ja ottavat edellä mainitut asiat huomioon. Mutta kyllä sen verran minussa jouluihmistä on, että piparit pitää leipoa itse tehdystä taikinasta, sillä kaupan taikina ei maistu miltään, ja jouluna on kuusi koristeltava. Ja se hyasintti on oltava, sillä sen tuoksua ei mikään voita.

Mutta sitä ennen ompasen (= nopeasti ompelen) koltun perjantaisiin pikkujouluihin. Havainnekuvat yllä hyasinttien ja anopin puolukkajäädykkeen jälkeen antavat esimakua a) koltun mallista ja b) koltun materiaalista. Pohdin tätä mekkoasiaa taannoin ja päädyin lopulta kompromissiin; teen itse, mekon malli pysyy samana, materiaaliksi valitsin jotain halvempaa kuin LUXURY-silkin. Sormet ristiin nyt siellä intternetin toisella puolella että homma onnistuu.¨

P.S. Ylläolevassa kuvassa mekkokangas näyttää ihan lameelta. Ei se sitä kuitenkaan ole vaan hieman jotain hillitympää. Mutta oli niin juhlallisen näköinen kuva että menköön nyt.